Olipa kerran pariton puutarhahanska ja minä, Roki. Kauniina elokuisena päivänä puutarhassamme löysimme toisemme. Hanskaleikit ovat jatkuneet tähän päivään asti, mutta enhän minä enää erota millä hanskalla saa ja millä ei saa leikkiä... Ihmetyttää vaan välillä, kun äiti kieltää näykkimästä kädessä olevia hanskoja - ihme tyyppi!
Tänään vainusin lumesta jotain tosi hyvän hajuista - ja jippii löysin rakkaan puutarhahanskani, mutta voi millainen jäinen kökkäre se oli.
Eihän tällaisella voi leikkiä eikä tunnu edes kivalta suussa. Katos vaan nyt äiti lopetti lumityöt ja eikun hanskaan kiinni
eihän minulle mitään mahda, hah ha haa hanska lähti mukaan
saalis pitää "tappaa" ja ottaa omaksi
huomaa tässä taustalla se jäinen oma hanska, joka ei kelvannut ja taas karkuun
No kaikki hauska loppuu aikanaan ja saihan se äiti minulta hanskansa pois.
Tässä minä poseeraan nättinä ja lumisena
ja taas piti lähteä kesken kaiken kivan sisälle - äiti tuolla ovella jo huutelee, mutta minä tuumailen vielä hetken menenkö vai en
sen pituinen se :) terkkuja Roki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti